Tavallisena marraskuun arkipäivänä olen holtittomalla tuulella. Päivittäisostosten yhteydessä sujautan ostoskärryyn joululehden. Noin vain, aivan pokkana.
Kaikkivoipaisen marttailuhengen täyttämänä kärryttelen kassajonon jatkoksi. Katsokaapas tätä kotiäitiä! Tästä lähtee kaikkien aikojen home-made-joulu, jonka valmistelu alkaa kerrankin hyvissä ajoin.
Kotona avaan lehden hikoilevin käsin, sillä tiedän olevani heikoilla jäillä. Näitä lehtiä ei tehdä kaltaisilleni ihmisille. Lue loppuun
Työurani alkupuolella kymmenisen vuotta sitten työskentelin tiedottajana kansalaisjärjestössä, jonka keskiössä ovat lapset. Silloinen työnantajani Interpedia on nyt jo 40-vuotias, mutta vain harva tuntee sitä. Tai jos tuntee, niin todennäköisesti sen toiminnasta kansainvälisten adoptioiden parissa. Interpedia on kuitenkin myös kummijärjestö aivan kuten esimerkiksi Plan ja World Vision.
Työn myötä täytyin nopeasti valtavasta maailmanparannushengestä ja halusin tietysti olla nimenomaan työnantajani sanansaattaja. Olisin halunnut, että koko maailma on kanssani päivittäin suunnattoman innoissaan siitä, miten hienoa työtä Interpedia tekee maailman lasten hyväksi. Lue loppuun
Kylläpä olet Kilpeläisen poika meille kotiäideille tempun tehnyt.
Arvaan, että
1) sinulla ei ole lapsia tai
2) sinulla on sadistinen huumorintaju.
Mikään muu ei selitä lastenlauluasi Kuningas ei.
Tiedän monia, joiden mielestä kappaleesi on suoranainen nerouden ilmentymä, ehkä jopa paras lastenlaulu ikinä. Se on hauska, hillitön ja anarkistinen – jotain aivan muuta kuin perinteiset siirappilässytykset pienistä tytöntylleröistä ja ihmeellisistä asioista maailmassa. Lue loppuun
Jos miljonääri omistaa viisi miljoonaa, mutta haluaisi kymmenen, ei se tee hänestä sekundaarisesti köyhää. Ihminen, jolla ei ole toivomaansa loma-asuntoa Espanjassa ei ole sekundaarisesti koditon. Täsmälleen yhtä epälooginen on termi ”sekundaarisesti lapseton”. Jos on saanut yhden lapsen, elämä ei ole millään mittapuulla lapsettoman elämää. Lue loppuun
Jatkoa edellisestä postauksesta
Mieheni lentokoneessa kipeytynyt korva menee koko ajan pahemmaksi, joten tropit on haettava. Hän on niin kurjassa kunnossa, että kotioloissa käskisin hänen pysyä hanakasti vällyjen välissä. Nyt hän roikkuu urhoollisesti matkassamme, sillä esikoinen ei ole omista vaivoistaan millänsäkään, vaan haluaa ottaa ilon irti matkasta.
Ensimmäinen kerta viisi kilometriä pitkällä hiekkarannalla saa aikaan ihastuneita huokauksia – Mytäjäisten rantaa yhtään väheksymättä. Tuulisena päivänä ei tarvita aallokkoa kummempaa aktiviteettia ja tyynenä päivänä keräillään simpukoita ja tehdään hiekkalinnoja. Ja joka päivä syödään liikaa jäätelöä. Lue loppuun
TOISEN KANSSA 