Team Räkänokka Mallorcalla, osa 2

Jatkoa edellisestä postauksesta

Mieheni lentokoneessa kipeytynyt korva menee koko ajan pahemmaksi, joten tropit on haettava. Hän on niin kurjassa kunnossa, että kotioloissa käskisin hänen pysyä hanakasti vällyjen välissä. Nyt hän roikkuu urhoollisesti matkassamme, sillä esikoinen ei ole omista vaivoistaan millänsäkään, vaan haluaa ottaa ilon irti matkasta.

Ensimmäinen kerta viisi kilometriä pitkällä hiekkarannalla saa aikaan ihastuneita huokauksia – Mytäjäisten rantaa yhtään väheksymättä. Tuulisena päivänä ei tarvita aallokkoa kummempaa aktiviteettia ja tyynenä päivänä keräillään simpukoita ja tehdään hiekkalinnoja. Ja joka päivä syödään liikaa jäätelöä.

On mahtavaa katsella kuinka pienet kotiarjesta poikkeavat asiat saavat lapsen silmät loistamaan.

Lapsi innostuu juuri niistä asioista, joita itse lapsettomana matkaillessaan on ylenkatsonut. Hop-On Hop-Off -bussin yläkerta on jännintä ikinä ja matkamuistoksi ostetaan bulkkikatutaiteilijan maalaama krääsätaulu, koska se vaan on niin ihana. Omatoimimatka lasten kanssa ei ole lähelläkään mahdotonta, se tulee jälleen kerran osoitettua. Matkatoimiston juntti All inclusive -rantaloma Bamse-aktiviteetteineen ei kuitenkaan ole enää niin vastenmielinen ajatus kuin aikaisemmin. Todennäköisesti sitä on ainakin kokeiltava. Tehdään se Junalla Siperian halki Kiinaan -reissu miehen kanssa vaikka sitten kun kuopus on rippileirillä. Lähivuodet matkailemme juuri niin kuin suurin osa lapsiperheistä. Mahdollisimman helposti, mahdollisimman turvallisesti ja aina lasten ehdoilla, koska silloin aikuisillakin on mukavampaa.

Vaikka vanhempia olisikin kaksi, on äiti helposti lasten matkatavaroiden suhteen se vastuullinen. Sekä kotona pakatessa että loman aikana. Joka aamu on ajateltava päivärepun ja olkalaukun sisältöä kolmen ihmisen vinkkelistä. Välillä koen itseni Kiljusen herrasväen äidiksi, joka sinkoilee sinne tänne laumaansa epätoivoisesti kaitsien. Koko ajan on joku tärkeä hukassa tai unohtunut asunnolle. Tai jopa koti-Suomeen asti. Mutta (lähes) kaikkea saa onneksi ostettua paikan päältä, varsinkin kun Euroopassa ollaan.

Hieman kateellisena seuraan ystäväperheemme superjärjestelmällistä äitiä, joka handlaa tilanteen kuin tilanteen. Hänellä on aina hätävarabanaani matkassa. Heidän lapsensa olkalaukussa kulkee xylitolnamirasia, josta äitiinsä tullut tunnollinen ja järjestelmällinen lapsi ottaa pastillit ilman eri kehoitusta jokaisen suupalan päälle.

Xylitolnameja ei muuten saa Espanjasta.

Loppulomasta oma vointini alkaa ottaa takapakkia. Pari päivää oloni on ollut selvästi parempi, mutta yhtäkkiä kurkku kipeytyy uudelleen ja nessupaketit ovat koko ajan lopussa. Ai että tauditko paranevat lämpimässä meri-ilmastossa? Ei tunnu pätevän ainakaan meidän perheeseen, sillä ilmoissa ei ole moittimista. Sää on lämpimämpi kuin tilastollisesti lokakuussa ja se on ehdottomasti matkan ykkösjuttu. Kun viimeisenä päivänä kaivan matkalaukusta esikoiselle kevyen hellemekon ja riisun uimarannalla vauvan vaipasilleen vaunuun, en voi olla lievästi ahdistumatta. Huomisesta lähtien elämä on yhtä loputonta pukemista ja riisumista seuraavan puolen vuoden ajan.

Sairastelujen ja taskuvarkauden ansiosta matka ei sijoitu parhaiden lomamuistojen kärkikahinoihin. Mutta ne eivät ole lasten syy, vaan olisivat voineet varjostaa myös kahden aikuisen lomamatkaa. Hesarin Jaakko Kangasluoman ihanan ironinen kolumni vessaharjoineen naurattaa jälleen, sillä kyllähän lasten kanssa oikeasti voi matkustaa. Lasten matka on mennyt hienosti ja kotona olisimme vain koko ajan pohtineet, olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa lähteä. Myös vauva matkustaa kuin vanha tekijä eikä juurikaan piittaa rikkoutuneista rutiineista. Paluulennollakin hän vain hymyilee aurinkoisesti lähipenkkirivien matkustajille, jotka selvästi mielessään kirosivat, kun vauvaseurueemme asettui turhan lähelle.

Helsinki-Vantaalla meidät vastaanottaa lööppi Siperian pakkasista, jotka valtaavat Suomen. Esikoinen itkee väsyneenä, kun on niin kylmä eikä mummulassa hoidossa ollut kissamme halua varmasti taaskaan mennä kantokoppaan. Seuraavana päivänä haen itselleni antibiootit otsaontelotulehdukseen ja sitä seuraavana vauvalle korvatulehdukseen. Mies yskii edelleen niin, että talon perustukset tärisevät, mutta 2,5 viikon (sairaus)loman jälkeen on aika siirtyä työpaikalle yskimään.

The show must go on.

Jaakko Kangasluoman kolumni ”Vain kahjo matkustaa lasten kanssa” löytyy täältä.

Mainokset

1 thought on “Team Räkänokka Mallorcalla, osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s