Vaikka vain tänään

Työurani alkupuolella kymmenisen vuotta sitten työskentelin tiedottajana kansalaisjärjestössä, jonka keskiössä ovat lapset. Silloinen työnantajani Interpedia on nyt jo 40-vuotias, mutta vain harva tuntee sitä. Tai jos tuntee, niin todennäköisesti sen toiminnasta kansainvälisten adoptioiden parissa. Interpedia on kuitenkin myös kummijärjestö aivan kuten esimerkiksi Plan ja World Vision.

Työn myötä täytyin nopeasti valtavasta maailmanparannushengestä ja halusin tietysti olla nimenomaan työnantajani sanansaattaja. Olisin halunnut, että koko maailma on kanssani päivittäin suunnattoman innoissaan siitä, miten hienoa työtä Interpedia tekee maailman lasten hyväksi.

Hävettää tunnustaa, mutta opin nopeasti ylenkatsomaan suuria kummijärjestöjä. En tietenkään niissä tehtävän työn vuoksi, vaan siksi, että myös järjestökentässä brändillä on väliä, vaikka miten haluaisi ajatella toisin. Plan ja World Vision ovat brändejä. Interpedia ei.

Kun yritin saaada järjestön 30-vuotisjuhliin vetonaulaksi jotain julkkista pro bono -hengessä, sain yleensä vastauksen ”Olen jo mukana sen ja sen järjestön toiminnassa”. Mainitut järjestöt olivat poikkeuksetta niitä, jotka nauttivat suuresta medianäkyvyydestä. Pieni sarkasti sisälläni hymähteli itsekseen, oliko positiivinen valtakunnallinen medianäkyvyys heille suurempi motiivi kuin vilpitön halu auttaa.

Nykyisin haluan ajatella, että ne jotka auttavat, auttavat sydämestään. Ja jos nyt joku laulaisikin hyväntekeväisyyskonsertissa vain kiillottaakseen omaa brändiään, niin mitä sitten? Hyvän sydämen ja laskelmoivan bisnesälyn lahjoittama raha on täsmälleen yhtä arvokasta.

Huomattavasti enemmän kuin yksittäisen ihmisen perimmäiset motiivit minua ärsyttävät lukuisat selitykset, joiden varjolla moni vapauttaa itsensä lahjoittamasta hyvään tarkoitukseen.

 1. Ei se raha kuitenkaan mene perille. Välistävetäjiä on sekä kotimaassa että ulkomailla.

Kunpa yritysten toimintaa valvottaisiinkin yhtä tarkasti kuin järjestöjen! Suuri osa Suomessa toimivista järjestöistä saa toimintaansa tukea Raha-automaattiyhdistykseltä tai ulkoministeriöltä. Se tarkoittaa melkoista valvontakoneistoa, joka teettää lukuisia tarkastuksia ja vaatii lukuisia seikkaperäisiä raportteja ja selvityksiä vuosittain.

Väärinkäytöksiä yksittäistapauksina on tullut julki myös järjestömaailmassa, koska sielläkin toimivat vain inhimilliset ihmiset. Mutta mitä tässä maailmassa voisi ostaa, jos haluaisi olla vuorenvarma, ettei ketjun missään vaiheessa kukaan vedä välistä tai toimi muutoin epäeettisesti?

Pelkästään päivittäisostoksia tekemällä tuemme takuulla moninkertaisesti suurempia moraalittomuuksia kuin lahjoittamalla hyväntekeväisyysjärjestoille.

 2. Minulla ei juuri nyt ole ylimääräistä rahaa.

Tavallinen palkansaaja ei tunne käsitettä ylimääräinen raha. Aina löytyy rahanmenoa. Kummitoiminnan tukeminen kuukausittain voi olla tuloihin suhteutettuna liikaa, mutta onneksi on paljon vaivattomia tapoja, joiden kautta voi auttaa kertaluontoisesti.

Osta hyväntekeväisyysjärjestön joulukortteja, kun kuitenkin jotain kortteja ostat.

Valitse pankkiautomaatilla Otto+lahjoitus, kun kuitenkin siinä omiin menoihisi rahaa nostat.

Osta järjestön aineeton lahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea, kun kuitenkin sankaria on jotenkin muistettava.

Pudota keräyslippaaseen vaikka vain ihan pienimmät kolikot, kun eivät ne kuitenkaan parkkimittarille kelpaa.

3. Hyväntekeväisyydellä ihmiset vain ostavat itselleen puhdasta omaatuntoa ja kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä.

Ehkä niin, mutta jälleen kerran: mitä sitten? On se ainakin parempi tapa kuin ripittäytyä anonyymisti verhon takana ja juosta saman tien tekemään uutta syntiä sielu puhtaana.

4. Kuitenkaan en voi auttaa kaikkia apua tarvitsevia eikä pieni summa riitä mihinkään.

Ja siksikö pitäisi olla auttamatta ketään tai edes vähän? Myönnän, että itsekin koen toisinaan pienen ihmisen ahdistusta globaalin hädän edessä. On sanottava usein ei järjestöille, joiden toimintaa periaatteessa mielellään tukisi. Joskus on vaikea arvottaa ketä auttaisi. Kehitysmaan lapsia? Kotimaan vähävaraisia perheitä? Sairaita lapsia? Syrjäytyneitä nuoria? Yksinäisiä vanhuksia? Uhanalaisia eläimiä? Itämerta?

Ei pidä ahdistua siitä, ettei voi auttaa kaikkia. Pitää iloita siitä, että voi auttaa edes jotain.

Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Valitettavasti tiedämme, että oikeudet eivät toteudu edes niin sanotuissa hyvinvointivaltioissa, kolmansista maista puhumattakaan. On Interpedia. On Plan. On World Vision. On Unicef. On Pelastakaa Lapset. On Mannerheimin lastensuojeluliitto. On monta suurelle yleisölle tuntematonta järjestöä, jotka tekevät työtä, jotta maailma olisi lapsille parempi paikka.

On aivan sama kenen kautta autat ja minkä verran autat. Pääasia, että autat. Vaikka vain tänään.

Lapsen oikeuksien sopimus lyhyesti

Interpedian kummitoiminta

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s