Päätön muumipappa ja muita jouluisia menestystarinoita

Tavallisena marraskuun arkipäivänä olen holtittomalla tuulella. Päivittäisostosten yhteydessä sujautan ostoskärryyn joululehden. Noin vain, aivan pokkana.

Kaikkivoipaisen marttailuhengen täyttämänä kärryttelen kassajonon jatkoksi. Katsokaapas tätä kotiäitiä! Tästä lähtee kaikkien aikojen home-made-joulu, jonka valmistelu alkaa kerrankin hyvissä ajoin.

Kotona avaan lehden hikoilevin käsin, sillä tiedän olevani heikoilla jäillä. Näitä lehtiä ei tehdä kaltaisilleni ihmisille. Takaraivossa jyskyttää muisto vuosien takaa, kun olin hetkellisesti täyttynyt rajattomasta itseluottamuksesta. Muumipiparkakkutalon muottipakkaus oli vietellyt minut kaupan hyllyllä. Ha, ei tuommoinen nyt niin vaikeaa voi olla!

Voi se.

Sinä jouluna minulla oli suvulle viemisinä lahoa puuceetä muistuttava piparikyhäelmä. Sen pihalla tönöttivät joulukuusi, possu sekä päätön muumipappa. Kiusaus oli käynyt yön pikkutunneilla liian suureksi uteliaalle ylipainoiselle kissallemme.

Olen myös täytekakkumaailman antikinuskikissa sekä keskenjääneiden käsitöiden kruunaamaton kuningatar. Näistä lähtökohdista on äärimmäisen vaarallista tarttua lehteen, jota myydään kansiteksteillä Näin onnistut! Meidän rento joulu! Olen kuin pikkupoika, joka hipelöi mökin vintillä isojen poikien aikakauslehteä. Poskia kuumottaa ja vatsaa nipistelee.

Tiedän täsmälleen millainen vedätys koko läpyskä on. Olen pätevöitynyt tulkkaamaan tällaisten lehtien sisältöä todellisuudeksi, jollaiseksi se kaltaisillani perheenäideillä muodostuu. Tässä, olkaa hyvä.

Lehdessä: 62 tee itse -ideaa ja ohjetta
Tosielämässä: 62 ideaa ja ohjetta, joilla tuhota mielenterveys, koti ja perhesuhteet

Lehdessä: Kun nyt istutat kukkasipulit, ehdit saaada amarylliksen kukkimaan jouluksi. Tosielämässä: Kun nyt istutat kukkasipulit, ehdit joulukuun aikana unohtaa koko projektin. Joulunalusviikolla kaada kukkasipuleiden alla eltaantunut vesi viemäriin, täytä käyttämättömäksi jäänyt istutusruukku suklaakonvehdeilla ja vajoa herkkuruukun kanssa sohvan uumeniin. Muista lisätä amaryllikset viime hetken ostoslistaan.

Lehdessä: Nukkekodin joulukinkun 8-kohtainen ohje, kohta 3: Leikkaa kartio (40 mm x 20 mm) keskeltä halki pituussuunnassa. Leikkaa vielä toinen puolikas halki pituussuunnassa. Lisää väleihin 2 mm:n kerros valkoista massaa ja paina puolikkaat takaisin yhteen.
Tosielämässä: Kerro lapselle, että nukkekodin perhe on päättänyt alkaa vegaaneiksi.

Lehdessä: Talvi-tyynynpäällisten painokuvioiden toteuttamiseen tarvitset silkkipainoseulan ja -raakkelin.
Tosielämässä: Silkkipainoraakkeli? Kesä-tyynynpäälliset on muuten tosi kivat.

Joululehden Tee itse -maailma tuntuu kautta linjan etäiseltä ja vieraalta, mutta huomaan vähän väliä pohtivani, ulkaltaisinko kuitenkin kokeilla jotain. Vaikka ihan vain jotain pientä ja tosi helppoa. Haluan, että lapsillemme muodostuu jouluperinteitä, jotka he liittävät koko elämänsä lapsuuden joulumuistoihin. Niissä muistoissa pitää olla jotain kotikutoista. Äidin tekemää. Siis ihan oman äidin.

Olen toistaiseksi löytänyt yhden itselleni sopivantasoisen joulunäpertelyn. Se on piparkakkutalon korvaava vihreäkuulakuusi. Siinä tökitään vihreiden kuulien puolikkaita hammastikuilla styroksikartioon ja väleihin tuikitaan pikkuisia palloja sekä kimaltavia nauhoja. Olen tavannut tehdä myös pumpulista ja kartongista lumisen alustan, jolle voi asetella myös tonttuja ja muita koristeita

Olisi kuitenkin mukava löytää muutama muukin takuuvarma itsetehty jouluperinne.

En halua välittää lapsilleni jouluperinteinä riekaleisia hermoja, palaneen käryä, monta viikkoa kestävää pahantuulisuutta ja kiireen tuntua. Mutta haluan tehdä jouluvalmisteluja muutenkin kuin lappamalla ostoskärryyn eineksiä. On siis löydettävä omille kyvyille ja hermoille sopivat kultaisen keskitien ratkaisut. Joitakin olen jo löytänyt.

Piparit esimerkiksi leivotaan ja koristellaan itse, mutta taikina ostetaan valmiina, samoin kuin sokerikuorrute. Säästyy aikaa ja tulee vähemmän sotkua. Lanttulaatikot tehdään itse, mutta siihen käytetään valmista lanttuhaudetta, koska eroa itsesurvottuun ei huomaa kukaan. Hifisteleville joulumartoille nämä eivät toki ole itsetekemistä laisinkaan. Minulle on. Niistä tulee jouluvalmisteluiden fiilis ja asiaankuuluva tuoksu. Se riittää.

Selaan ostamani lehden vielä kerran läpi ja imen itseeni valokuvista hehkuvaa satumaista joulutunnelmaa. Ummistan silmät ja näen itseni kuvien malliäitinä piparkakkukuvioinen esiliina lanteilla hyräilemässä puuhailun lomassa Joulumaata.

Avaan silmät. Vien lehden paperinkeräykseen.

Olen juuri pelastanut perheemme joulun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s