Ällölässytys kunniaan!

”No mutta kukas ihana kullanmuru se siinä?”
Luulisi sinun tietävän. Olen sinun oma lapsesi. Tavattiin synnytyslaitoksella seitsemän kuukautta sitten ja ollaan siitä lähtien oltu melkoisen tiiviisti yhdessä.

”Meillähän on täällä kakka. Ja oikein iso kakka onkin.”
Siis sinullakin, aikuisella ihmisellä? Ei kai se sitten ihme ole, jos on isommanpuoleinen pökäle.

”Niinkö? Että sitä mieltäkö sinä olet? Aivan totta, niin sen täytyy ollakin. Äiti on ihan samaa mieltä kanssasi.”
En minä kuule mitään mieltä ole. Olen vauva. Jokeltelen. Taa-taa-taa, väy-väy-väy. Kuukelikookelikuukeli. Ei ne tarkoita yhtään mitään.

”Sinä se olet sitten niin ihana ukkeli. Ihan mahdottoman ihana ukkeli. Äidin oma kultaukkeli-ihanuus!”
Tuli jo kerrasta selväksi, että olen ihana. Ja jos on pakko keskustella kolmen sentin etäisyydellä naamasta, niin pyydän: Ensi kerralla mynthon suuhun. Kiitos.

”Onpa siinä potra poika. Syötävän suloinen kolmoisleukaliini ja ihanan pulleroiset pikkupikkukätöset. Sitä on taidettu olla ruoka-aikaan kotona.”
Näyttää se ruoka maistuneen itsellesikin. Noissa allikäsivarsissa ei kyllä ole mitään suloista.

On ehkä meille aikuisille armollista, että vauvojen mielipiteet kommunikaatiomme tasosta pysyvät ikuisina mysteereinä ihmiskunnalle.

Vaikka onnistuisikin omassa vauvakielenkäytössään välttämään kaikkein pahinta lässytyslirkutushöpönlöpönhöttöä, tulee vaippakansalle puhuttua ihan omalla tavallaan.

Vauvojen vaikutuspiirissä olevan äänensävy pehmenee, suupielet nousevat puhuessa ylöspäin ja sanasto muuttuu. Minä- ja sinä-persoonapronominien käyttö lakkaa. Miehistä tulee setiä ja naisista tätejä. Puhe sisältää toistoja. Puhe sisältää loputtomasti toistoja. Puhe sisältää aivan loputtomasti toistoja.

Siis todellakin – me toistelemme sanomisiamme loputtomasti.

Kaikki tämä tapahtuu melkoisen tiedostamatta, joten ilmiön on oltava jollain tasolla sisäsyntyinen. Ehkä leijonaäitikin kommunikoi poikasilleen erilailla kuin reissuiltaan myöhässä kotiutuvalle puolisolleen, mene ja tiedä.

Asiantuntijoiden mukaan lepertely vahvistaa lapsen ja aikuisen varhaista vuorovaikutusta. Vauva nauttii, kun saa olla huomion kohteena. Lepertelyllä ja lässytyksellä osoitamme vauvalle, että kommunikaatio on suunnattu juuri hänelle. Ehkä juuri tästä syystä vauvalle on mahdoton puhua muulla tavoin, vaikka lässytyksen tasoissa onkin eroja. Luonto on tarkoittanut sen niin.

Selkäytimestä tuleva vauvakommunikaatio on niin vahvaa, että sitä on vaikea uhmata edes vasiten yrittämällä. Kokeilkaapa vaikka keskustella vauvalle samalla äänensävyllä ja sanastolla kuin naapureille yhtiökokouksessa tai alaisille firman yt-infossa.

Mahdotonta.

Kaikille lirkutus ei ole yhtä luontevaa kuin kaupan maitohyllyillä höpöttävälle mummelille, jonka yksinäistä päivää vauvakohtaaminen piristää paremmin kuin pannullinen tarjous-Saludoa. Toiset taas ovat ammattinsa puolesta lirkutuksen ylimystöä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajat sekä lastenlääkärit.

Itse olen joutunut korvatulehduskierteisen kuopuksemme kanssa jo useamman kerran erikoislääkäreiden vastaanotoille. Heidän erikoisaluettaan ei ole mini-ihmisten kohtaaminen hoitotilanteissa. Siksi onkin ollut suorastaan liikuttavaa huomata, miten myös korrektien asiantuntijaherrojen kommunikointi muuttuu heti, kun he puhuvat pikkupotilaalle. Setä kurkkaa ihan varovasti korvaan ja kehuu lopuksi kuinka reipas poika vastaanotolla kävikään.

Esikoisen vauva-ajalta muistan myös erään päinvastaisen hoitotilanteen, joka tuntuu vieläkin kurjalta. Yllättäen se tapahtui neuvolalääkärin vastaanotolla. Nuorehkolla mieslääkärillä ei ollut edes alkeellista kykyä kohdata vauvaa. Hän ei tehnyt elettäkään rauhoittaakseen lasta, joka huusi kuin henkensä hädässä kasvonsa punakirjaviksi. Tutkimus jatkui rivakoin ottein.

Minä siinä yritin äidinvaistollani änkeä väliin edes hieman silittämään ja puhumaan lempeästi, mutta lääkäri oli alusta loppuun tunteeton kivikasvo.

Kotona luin neuvolakortista maininnan vierastaa hieman. Ai hieman? Kumma juttu, ettei muita miehiä vierastanut siinä iässä lainkaan. Silloin tajusin, että parempi yliampuva ällösössölässytyskin kuin virkamieshenkinen jähmeys naama peruslukemilla.

Ihmettelin asiaa myöhemmin neuvolan terveydenhoitajalle. Hän oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta, joka oli kuulemma seurausta kaupungin päätöksestä ulkoistaa neuvolalääkäripalvelut. Koskaan ei voi tietää millainen tyyppi seuraavan kerran tulee lääkärivuoroon.

Kaupungille syntyy tästä varmasti paljon rahallista säästöä, mikä on tietysti aivan mahtavaa.

Vaikka lempeä lässytys hipookin joskus siirappisuuden äärirajoja, on sille selvästi hyvät perusteet. Se on vauvalle miellyttävää – vaikka emme hänen ajatuksiaan tiedäkään – ja on tutkimusten mukaan älyllisesti lasta kehittävää.

Eräässä yliopistotutkimuksessa* tutkijat kävivät läpi yli 4000 puolen minuutin äänitettä, joissa 26 perhettä puhuu noin yksivuotiaille lapsilleen. Mitä enemmän aikuiset nostivat äänensä korkeutta ja venyttivät sanoja, sitä enemmän taaperot jokelsivat takaisin.

Kaksivuotiaina tutkituista ne, joiden kanssa oli käyty eniten vauvankielisiä keskusteluja, hallitsivat keskimäärin 433 sanaa. Vähiten lepertelyä saaneet lapset tunnistivat keskimäärin 169 sanaa.

Että leperrelkää vain sydämenne kyllyydestä meidän vauvallemme. Tuolle maailman lutuisimmalle kultamussumuruliinille.

*Tiede-lehti 7.1.2014: Lepertely kannattaa

Mainokset

3 thoughts on “Ällölässytys kunniaan!

    • Kiitos Kosmokselle skarpista huomautuksesta! Täällä on ilmeisesti nukuttu biologian tunneilla ja Avaraa luontoakin katsottu laiskasti. Pahoittelut lapsuksesta.

      Tykkää

      • Tekstiä editoitu 2.2. 14:47 poistamalla sana metsästys. Syy: virheellinen fakta kohdassa ”Ehkä leijonaäitikin kommunikoi poikasilleen erilailla kuin metsästysreissultaan myöhässä kotiutuvalle puolisolleen, mene ja tiedä.”

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s