Rauhanturvaajia äitien sotaan

Vetäytykää poteroihinne ja nostakaa suojapanssarit rinnuksille! Äitien sota on virallisesti syttynyt.

Ainakin jos tv-kanavaa on uskominen.

Ystäväni totesi Facebookissa, että nyt ne on sitten vauvapalstojen keskustelijat viety tv-kameroiden eteen. Siltä se massiivisen mainoshypetyksen perusteella tosiaan kuulostaa.

Äitien ärsytyskynnyksiä tahallaan kutitteleva ohjelma vaikuttaa niin vastenmieliseltä, etten kiusallanikaan katsonut sen avausjaksoa. En siis voi kommentoida sitä tarkemmin. Sosiaalisesta mediasta tihkuneiden näkemysten perusteella itse ohjelma oli lopulta kai ollut mainoksiaan kesympi. Hyvä niin, vaikka verisiä kissatappeluita hiekkalaatikoilla odottaneille pettymys saattoi olla karvas.

Niin tai näin, ohjelma palautti mieleeni erityisesti esikoisen vauva-aikana mielessä pyörineitä kysymyksiä äitien välisestä viestinnästä.

Tuoreena äitinä kaipasin neuvoa tilanteisiin, joissa sanat olivat takertuneet kurkkuun – tai vähintäänkin pilaantuneet ulos tullessaan. Kun viestinnän osapuolina on vain enemmän tai vähemmän väsyneitä äitejä, saattavat sinänsä harmittomatkin tilanteet olla räjähdysherkkiä.

Huonosti valitut sanat muuttavat salakavalasti merkitystään matkalla sanojan suusta kuulijan korviin.

Parhaimmillaan äitien välinen viestintä on kuormittavuuden sijasta voimaannuttavaa, joten päätin kirjoittaa aiheesta lehtijutun. Esitin haastateltaville arkisia case-tilanteita ja kysyin heidän näkemyksiään sopivista toimintamalleista.

Toinen haastateltava oli tunnettu psykologi Ilona Rauhala, jonka vastauksia olen sittemmin useasti pureskellut ja aina ne ovat maistuneet oikealta superfoodilta.

Seuraavilla vinkeillä voit toimia rauhanturvaajana äitien sodassa.

Jos itsellä on ns. ”helppo vauva”, mitä omasta arjestaan voi kertoa haastavan vauvan äidille? Vai onko parempi vain nyökytellä empaattisesti tai sanoa, että tutulta kuulostaa, jotta toinen ei vaipuisi epätoivoon?

Omalla helpolla arjellaan ei kannata retostella, muttei myöskään esittää, että tietäisi mistä on kyse, jos lapsilla on aivan erilaiset temperamentit. Voi vaikka sanoa, että kuulostaa tosi rankalta, enkä tajua miten ihmeessä selviät. Voi sanoa rehellisesti, etten tiedä yhtään mistä puhut, mutta kerro lisää.

Haastavan lapsen äidillä on usein suuri tarve purkaa tilannetta puhumalla ja jo kuunteleminen auttaa. Myös kysyminen toimii aina. Voi esimerkiksi kysyä, mitä kaikkea ystävä on lapsensa kanssa jo kokeillut. Jos on joltain toiselta äidiltä kuullut kokemuksia vastaavista tilanteista, voi kertoa, miten heidän perheessään asiasta selvittiin.

Jos oma lapsi on satuttanut toista, kuinka paljon pitää pyydellä anteeksi tämän äidiltä ja miten toimia lasten suhteen? Entä miten ottaa puheeksi toisen lapsen ikävä käytös omaa lasta kohtaan?

Äidistä tuntuu aina pahalta, kun oma lapsi on loukkaantunut. Uskon kuitenkin, että toisesta äidistä näkee, milloin asia on annettu anteeksi. Anteeksipyytäminen on tärkeää, sillä jos aikuiset eivät keskenään pahoittele ja pyydä anteeksi, niin lapsetkaan eivät sitä opi.

Aikuisten pitää aina puuttua lasten rajuihin otteisiin. Jo alle 1-vuotiaalle voi esimerkiksi sanoa, ettei saa repiä. On äidin velvollisuus suojella lastaan ja jos kovaotteisen lapsen äiti ei puutu asiaan, niin sitten on puututtava itse. ”Ei se sitä tahallaan tehnyt” on älytön kommentti, sillä niin pitkään kun lapsi ei ymmärrä tekemisiään, vastuu on aina vanhemmalla.

Miten onnitella ystävää, joka on saanut vakavasti sairaan lapsen? Vai pitääkö silloin esittääkin osanotto? Miten ystävä tällaisessa tilanteessa kohdataan?

Sairaan lapsen syntymä laukaisee vanhemmissa rajuja tunteita: syyllisyyttä ja joskus jopa vihaa lasta kohtaan. Sekä onnittelut että pahoittelut ovat paikallaan. Voi vaikka ensin onnitella siitä, että ihana lapsi on syntynyt ja sitten todeta, että on tosi ikävää, ettei kaikki ole kunnossa.

Pahinta on, jos ystävän jättää täysin huomiotta. Ihmiset usein sanovat, etteivät halua tai uskalla ottaa yhteyttä, koska ei ole mitään luontevaa tapaa kohdata ystävää. Sellainen on täysin itsekeskeistä ajattelua ja myös turhaa pelkoa, sillä kukaan ei osaa niin luonnottomassa tilanteessa olla luonteva – tai ehkä korkeintaan sairaalapappi.

”Olen sanaton” voi riittää sanoiksi. Sairaan lapsen tuoreet vanhemmat ovat shokissa eivätkä he saa joutua uutisesta järkyttyneiden ystäviensä terapeuteiksi. Heillä ei ole minkäänlaista valmiutta tukea toisia, joten ystävän on pysyttävä kasassa. Arjen askareissa auttaminen on aina konkreettista huomiointia.

Ystävällä on lapsensa kanssa todella lyhyt pinna. Hän tiuskii, äyskii ja karjuu lapselleen pienistäkin asioista. Voiko asiaan puuttua?

Toisen äitiyden arvostelu on aina riskialtista ja voi pahimmillaan johtaa välien katkeamiseen. On mietittävä diplomaattisesti, miten ottaa tällaiset asiat puheeksi. Joskus myötätuntoinen katse voi riittää, mutta erityisesti silloin, jos tilanne on jatkunut pitkään pahana, on ihan velvollisuuskin puuttua asiaan. Julkinen lapselle raivoaminen on lapsen häpäisemistä ja sosiaalisesti epäsuotavaa.

Opettavaisen äänensävyn sijaan asiaa voi lähestyä omien tunteiden kautta, ”Tuntuu kurjalta, kun huudat noin kovasti / vaadit noin paljon noin pieneltä.” Kysymysmuoto on jälleen hyvä. ”Miten teillä menee? Oletko kovin väsynyt?”

Ystävä ei enää näe eikä kuule mitään muuta kuin oman lapsensa. Mikään entinen yhteinen puheenaihe/tekeminen ei kiinnosta. Ystävyys on nykyisin pelkkää äitiyttä. Miten ottaa asia puheeksi?

Asiaa ei oikeastaan voi ottaa puheeksi. Mennyt aika ei palaa eikä äidiksi tulleella ystävällä todennäköisesti ole mitään intressejä entisiin asioihin. Ystävälle on vain annettava lupa elää täysillä elämäntilannettaan. Ystävyyssuhteet muuttuvat ja on luonnon laki, että elämänpiiri kaventuu lapsen syntyessä. Se on lapsen etu ja lapsen turva. Tilanne voi tasaantua muutaman vuoden päästä ja ystävyydestä voi löytyä taas muitakin puolia.

Psykologi Ilona Rauhalan vinkit on julkaistu osana laajempaa artikkelia Kaksplus-lehden numerossa 5/2011


Oletko samaa vai eri mieltä ammattilaisen näkemyksistä? Tervetuloa keskustelemaan blogin Facebook-ryhmään. Sotiminen kielletty.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s