Erään latteäidin tunnustuksia

Minulla on krooninen huono omatunto kolmena päivänä viikossa. Se kiusaa tiistaista torstaihin, kun vien esikoisen päiväkotiin ja palaan itse vauvan kanssa kotiin.

Kautta maailmansivun äidit ovat hoitaneet lapsikatraitaan kotona huolimatta siitä, kuinka monta pikkunuppia siihen on kuulunut. Miksi minä tuuppaan kahdesta lapsestani 50 prosenttia toisten hoidettavaksi?

Kaltaisilleni on kehitetty näpsäkkä arvolatautunut uudissana. Latteäiti.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille alle kouluikäisille tuli voimaan 1996. Lähes kaksi vuosikymmentä kotiäidit ovat voineet viedä lapsiansa hoitoon ja moni on tähän mahdollisuuteen tarttunut.

Kun mietin tällä hetkellä kotona olevia tuttuja äiti-ihmisiä, saan saldoksi vain yhden, joka ei ole laittanut leikki-ikäistä lasta päivähoitoon vauvan tultua taloon. Toisaalta en tiedä yhtään perhettä, jossa vanhempi lapsi olisi kokopäivähoidossa, jos toinen vanhemmista on kotona. Osapäivähoito tuntuu sopivan monille.

Vaikka tiedän, että kotiäiti(/isä)perheissä päivähoito on arkipäiväistynyt, en silti pääse asian kanssa täysin sinuiksi. Päiväkodin pihassa toivon, että vauvanvaunut muuttuisivat näkymättömiksi.

Kuvittelen päiväkodin henkilökunnan tai ainakin toisten vanhempien katsovan minua paheksuvasti.

Vaikka:

1) Tuskin kukaan niin tekee. Tai ei ainakaan kovin moni.

2) Jos tekisikin, niin mitä sitten? Tämä on meidän ratkaisumme ja muiden mielipiteiden pitäisi olla yhdentekeviä.

Ehkä tämä on sitä sisäsyntyistä äitiyden taakkaa, joka ajoittain painaa harteilla, vaikka miten hokisi itselleen ääneen olevansa takuulla riittävän hyvä. Jos ei ole todellista syytä potea riittämättömyyttä vanhempana, on se aina jostain kehitettävä.

En ole alkoholisti enkä narkkari, en pahoinpitele lapsiani enkä laiminlyö heitä. En pidä heitä nälässä enkä haisevan likaisina jöröjukkina. En sulje pimeään komeroon, kun hermo menee. Saatan kyllä avata sanaisen arkkuni turhankin äänekkäästi ja poimia arkusta vääriä sanoja suuhuni. Silloin olen tietysti vähintään yhtä huono äiti kuin päiväkodin pihassa.

Naurattaisi melkein itseänikin, ellei vähän itkettäisi. Onko muka joku tässä maailmassa onnistunut olemaan maltillinen oppikirjaäiti 24/7? Käsiä vain rohkeasti pystyyn ja kivittämään meitä syntiin langenneita.

Äitiyslomalaiselta kysytään usein ovatko muut lapset hoidossa. Harva kääntää kysymystä toisinpäin: Ovatko myös isommat äidin kanssa kotona? Ehkä jo kysymyksenasettelu kertoo siitä mitä on alettu pitää sääntönä ja mitä poikkeuksena.

Mutta ei auta. Syyllisyys painaa, kun on vastauksen aika.

Minun on mahdoton vastata kysymykseen lyhyesti kyllä. Jatkokysymyksiä odottamatta alan lyödä tiskiin mieltäni huojentavia asianhaaroja.

Korostan ensimmäiseksi, että esikoinen on päiväkodissa vain kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin ja perjantaisin puuhailemme ihan hirmuisesti kaikkea aivan hirmuisen kivaa ja kehittävää kolmistaan. Silloin olen oikea Kylli-tädin, Muumimamman ja Pikku Kakkosen pilipalitilulilulei-Siinan yhteensulautuma.

Niin siis väitän.

Seuraavaksi kerron, että esikoinen ehti olla puolitoista vuotta päivähoidossa ennen pikkuveljen syntymää. Hän turhautuisi ja tylsistyisi pystyyn kokopäiväisen vauva-arjen keskellä. Enkä minä pystyisi/jaksaisi/viitsisi touhuta kotona yhtä paljon ja monipuolisesti kuin mitä päiväkodissa touhutaan.

Lopuksi on vielä aika kirota kaupunginosamme umpisurkeaa päivähoitotilannetta. Jos olisimme ottaneet esikoisen pois hoidosta, emme työelämään palatessani saisi mitenkään kahta paikkaa maailman ihanimpaan pikkupäiväkotiin, jonne on kotioveltamme matkaa 200 metriä.

Tämän ripittäytymisen jälkeen olo on aavistuksen kevyempi. Varsinkin kun kysyjä yleensä nyökyttelee ymmärtäväisesti ja saattaa jopa lisätä, että kiva kun saat keskittyä toisina päivinä pelkästään vauvaan. Onhan se tahto- ja leikki-ikäisen isosisaruksen jatkuva huomioiminen välillä aika raskasta.

Sekin on totta, totean mielessäni. Ja samalla muistutan itselleni, että tarvittaessa tietysti pärjäisin kotona kahdenkin kanssa. Nykyjärjestely toki helpottaa arkea ja parantaa jaksamistani – sekä mahdollistaa satunnaiset freelance-työt – mutta eihän tässä ensisijaisesti siitä ole kyse. Kyse on meidän kaikkien yhteisestä parhaasta.

Näin minä itselleni selitän.

Henkistä taakkaani on keventänyt viime aikoina myös julkinen keskustelu, jonka hallituksen lopulta rauennut perhepakettisuunnitelma on saanut aikaan. Asiantuntijat ovat korostaneet, että kyse ei ole perheen oikeudesta päivähoitoon vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Kukapa ei haluaisi kasvattaa lapsiaan mahdollisimman hyvin?

Päivähoidon ammattilaiset ovat vanhempien kasvatuskumppaneita. Eikä lapsella voi koskaan olla liikaa kannustavia ja luotettavia aikuisia ympärillään. Näin sanoo viisas äitini ja on aivan oikeassa.

Päiväkoti ei ole paikka, jossa lapset itkevät vanhempiaan vähävirikkeisessä karsinassa, johon heitellään laskiämpäristä apetta pari kertaa päivässä. Ehkä tästä syystä tarha-sanalle on tultu allergisiksi, vaikka me 80-luvun lapset tarhassa viihdyimmekin. 2000-luvun tarhoissa pidetään vain eläimiä.

Päiväkoti on paikka, jossa opitaan sosiaalisia taitoja, kehitetään lasten liikunnallisuutta ja kädentaitoja, leikitään, lauletaan, levätään ja nauretaan. Otetaan yhteen ja pyydetään anteeksi.

Päiväkodissa opitaan ymmärtämään mitä erilaisuus tarkoittaa ja kuinka sen kanssa ollaan luontevasti sinut. Oma perhe ja sen jäsenet kun ei ole kattava läpileikkaus ihmiskunnasta.

Toki kaikkea tätä voi oppia muuallakin, mutta päiväkodissa oppimisympäristö on mitä otollisin.

Uskaltaisinkohan jo ensi viikolla työntää vaunut päiväkodin pihaan ympärilleni vilkuilematta ja saatella esikoisemme portista sisään sielu puhtaana?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s