Kuolematon pyramidihuijaus vaanii lastasi

Esikoisemme sai eräänä päivänä viattomalta vaikuttavan kirjeen. Avasimme sen yhdessä, kuten tapana on silloin kun lapsen nimi on käsinkirjoitettuna kuoressa.

Kun tarra-arkki putosi lattialle ja tyttö tarttui siihen silmät loistaen, tiesin, ettei mitään olisi tehtävissä. Minä tarvitsen uskottaviin hätävalheisiin ehdottomasti sekuntia pidemmän ideointiajan. Lue loppuun

Kotiäidin kuntoprojekti: näin huijaat itsesi liikkeelle

Tähän älä hyvä ihminen enää koskaan ryhdy.
Note to myself, Turku 2.7.2011

”Juoksin” ensimmäisen puolimaratonin esikoisen syntymän jälkeen Paavo Nurmen kisoissa heinäkuussa 2011. Vauva oli tuolloin hieman alta puolivuotias. Olin saanut siirrettyä jo maksetun ilmoittautumisen edelliseltä kesältä vuodella eteenpäin. (Mikä loistava käytännön porkkana päästä takaisin juoksun makuun.) Lue loppuun

Äitiyden ahdistavat lokerot

Kirjoitan seuraavaksi niin suuren itsestäänselvyyden, että melkein hävettää.

Lue loppuun

Värillä ei väliä – kunhan on pinkkiä!

Vesihiihtoloman kynnyksellä katselimme marketissa vuorellisia kumisaappaita. Esikoinen sovitti marjapuuronpunaisia saappaita. Kun sopiva koko löytyi, huomasin, että samaa nokialaista oli tarjolla myös mustana.

Kysyin varovasti kelpaisiko neidille musta saapas, niin sopisi samat sitten aikoinaan pikkuveljelle. Luulin tietäväni vastauksen, mutta pinkkiä ajanjaksoa elävä nelivuotias tarjosikin yllätyksen. Lue loppuun

Siisti koti – hukkaan heitettyä elämää

Otsikon kiteytys on vapaa käännös englanninkielisestä huoneentaulusta. Siinä hymyilevä retroäiti puunaa ammetta somassa esiliinassa.

Humoristinen synninpäästö tekee minut iloiseksi, sillä minä v-i-h-a-a-n siivoamista. Siististä kodista pidän sen sijaan tavattomasti. Kuten myös mieheni, mutta hänkään ei ole varsinainen siivousniilo. Yhtälössä mättää siis pahemman kerran.
Lue loppuun