Kotiäidin kuntoprojekti: näin huijaat itsesi liikkeelle

Tähän älä hyvä ihminen enää koskaan ryhdy.
Note to myself, Turku 2.7.2011

”Juoksin” ensimmäisen puolimaratonin esikoisen syntymän jälkeen Paavo Nurmen kisoissa heinäkuussa 2011. Vauva oli tuolloin hieman alta puolivuotias. Olin saanut siirrettyä jo maksetun ilmoittautumisen edelliseltä kesältä vuodella eteenpäin. (Mikä loistava käytännön porkkana päästä takaisin juoksun makuun.)

Heinäkuinen juoksupäivä enteili ukkosta. Sää oli trooppinen: kosteaa lämpöä lähes kolmekymmentä astetta ja jylinääkin jossain kauempana. Hellejuoksuista minulla oli kyllä kokemusta, muttei niin huonokuntoisena eikä niin ylipainoisena.

Juoksu oli minulle henkisesti niin tärkeä, etten kyseenalaistanut tekemisiäni hetkeäkään, vaikka hiki valui jo numerolappua rintaan kiinnittäessä.

En ole koskaan ollut niin lähellä keskeyttämistä kuin Ruissalon sillalla vuonna 2011. Tiesin, että puistokierroksella ei kannattaisi enää keskeyttää, koska sieltä olisi vähintäänkin käveltävä pois. Oikaista ei voisi mistään. Joko siis löisin hanskat tiskiin tai sinnittelisin maaliin asti.

Pää teki keskeytyspäätöksen, mutta jalat jatkoivat Ruissaloon.

Tuskainen puolimaraton vei lopulta aikaa kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Kokemus oli nöyryyttävä, vaikka hyväkuntoisenakin olen tottunut vauhteihin, jotka tosijuoksijoiden mielestä eivät ole juoksua ensinkään.

Tuolloin päätin, etten enää ikinä osallistuisi juoksutapahtumaan
1) niin vähällä treenillä
2) kymmenen kilon ylipainolla.

Kuopus on nyt yhdeksän kuukautta ja olen kiitollinen, että tällä kertaa numerolappu-comeback siintää vasta kolmen kuukauden päässä, sillä muutoin saattaisin joutua syömään sanani.

Vauvamme on siis nyt jo kolme kuukautta vanhempi kuin esikoisemme Turun puolikkaan aikoihin, joten voisin laskennallisesti olla jo huimasti paremmassa kunnossa kuin kesällä 2011, mutta enpäs vain ole.

On aivan eri asia järjestellä treeniaikaa kahden lapsen yhtälössä kuin yhden kanssa. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Ensi syksyn juoksureissukaverini on ensimmäisen puolimaratoninsa jo juossut ihan kelpo aikaan, eikä hänen kuopuksensa ole kuin 2,5 viikkoa vanhempi kuin meidän.

Ystäväni saattaa lähteä juoksulenkille aamukuudelta, kun vauva vielä nukkuu. Niin sitä treeniaikaa juuri järjestellään. Paitsi että minä en järjestä. En todellakaan. Kuulostaa jo lähtökohtaisesti liikaa Jutan puolen vuoden superdieetiltä ja sellaiseen minulla ei nyt ole paukkuja. (Eikä meidän vauvamme sitä paitsi edes nuku enää aamukuudelta.)

Myönnän avoimesti olevani kateudenvihreä ystäväni juoksukilometreistä ja sporttisesta olemuksesta, mutta yritän tyynesti hokea itselleni, että omaan tahtiin, omaan tahtiin.

Kun todellisuus oikein masentaa, palaan lukemaan kuntoprojektini lähtötunnelmat. Niin huonosti asiat eivät luojan kiitos enää ole, mutta tuskaisen hidasta ja vaikeaa tämä on ollut.

Nykyisillä arjen muuttujilla ei kannata ladata liian kovia tavoitteita, mutta toisaalta itselleen ei saa olla petollisesti armollinen. Sellainen on lopun alkua.

Tiedän kaksi toimivaa konstia, joilla voi tuupata itseään liikkeelle silloinkin kun sohva viettelee. Konstit saatte vapaasti kopipeistata omiin elämiinne.

1. Kun olet aamulla päättänyt, että tänään on treenipäivä, älä missään vaiheessa päivää anna mahdollisuutta kysyä itseltäsi Jaksanko sittenkään treenata juuri tänään? Jos tuon kysymyksen esität, vastaat todennäköisesti en jaksa ja siirrät treenit hamaan huomiseen.

Suhtaudu päivän treeniin kuin arkiseen kauppareissuun. Ei siinä odotella mitään ihanasti polttelevaa kaupassakäyntifiilistä. Kauppaan mennään, huvitti eli ei.

2. Jos lenkkareita solmiessa kuitenkin olet tuntevinasi aitoa vetämättömyyttä, valehtele itsellesi niin että korvat heiluu. Lupaa, että käännyt takaisin viidentoista minuutin jälkeen, jos meno on sietämättömän takkuista. Puolen tunnin kevyen lenkin jaksat varmasti ja sekin on tyhjää parempi.

Vartin jälkeen olo on todennäköisesti ihan toinen, koska lähteminen on lenkin ylivoimaisesti vaikein osa. Jos olo jostain syystä on ihan oikeasti sietämätön vielä vartin kohdalla, käänny takaisin. Itse en ole vielä koskaan joutunut kääntymään, vaikka olen käyttänyt metodia jo lukuisat kerrat.

Kuntoprojektissani ei valitettavasti ole kyse pelkästä kuntoilusta. Ne kilot.

Syömisten kanssa sain hieman ryhdistäydyttyä esikoisen monipäiväisten ällömässysynttäreiden jälkeen tammikuun puolessavälissä. Paino on pudonnut aaltoliikettä tehden neljä kiloa. Tulos on täsmälleen tekemisten mukainen. Välillä olen syönyt kurinalaisemmin, välillä leväperäisemmin.

Nyt olen pisteessä, johon olisi helppo jumittua. Olen saanut kaivaa muutamia vaatteita esiin parempaa huomista odottaneesta vaatesäkistä. Ne kilot, jotka näillä ryhdistäytymistoimenpiteillä on mahdollista pudottaa, on pudotettu.

Kun on syönyt aivan mitä sattuu vailla mitään kontrollia, riittää jo muutamien perusasioiden mieleen palauttaminen muutaman kilon pudotukseen. Nyt on kiristettävä ruuvia, jotta toivottua kehitystä vielä tapahtuisi.

Kevätauringon ansiosta viime viikon juoksusaldo ylitti lähes huomaamatta 30 kilometriä. Innostuin jopa tekemään pitkästä aikaa sunnuntaisen ”pitkän” lenkin. Tyylipuhdasta rasvanpolttoa 11,4 kilometriä ja 93 minuuttia. Siinä vaatimattomat pohjat minun kevään 2015 pitkiksilleni.

Ruuvin kiristystä tarvitaan myös kuntoilupuolella. 5-7 kilometrin hölkkälenkit ja 45 minuutin spinning-tunnit ovat jo jonkin aikaa olleet mukavuusaluetta. Terveysliikuntavinkkelistä toki ihan kelvollisia suorituksia, mutta jos joskus vielä haaveilen maratonista, on tämä vasta välttävä alku.

Ja haaveilenhan minä, vaikken vielä ole edes puolimaratonkunnossa.

Haaveilen maratonista jossain mukavassa ulkomaan kohteessa, jossa voisi yhdistää ystäväperheen kanssa lomailun ja numerolappujuoksemisen. Sellaisella reissulla tein maraton-comebackin esikoisen syntymän jälkeen marraskuussa 2012 Nizzassa. Tällä kertaa kohde voisi olla vaikka Lissabon ja ajankohta lokakuu 2016.

Aikaa on. Mutta ei yhtään laiskoteltavaksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s