Kuolematon pyramidihuijaus vaanii lastasi

Esikoisemme sai eräänä päivänä viattomalta vaikuttavan kirjeen. Avasimme sen yhdessä, kuten tapana on silloin kun lapsen nimi on käsinkirjoitettuna kuoressa.

Kun tarra-arkki putosi lattialle ja tyttö tarttui siihen silmät loistaen, tiesin, ettei mitään olisi tehtävissä. Minä tarvitsen uskottaviin hätävalheisiin ehdottomasti sekuntia pidemmän ideointiajan.

Niinpä luin ääneen kirjeen, jossa vastaanottaja toivotettiin tervetulleeksi mukaan jännittävään tarrakerhoon. Lapsi hihkui innosta posket punaisina.

Että oikein tarrakerhoon! Mikä helkatin kerho se semmoinen on, jossa kertaluontoisesti lähetellään tarjouslaarien halvimpia tarra-arkkeja tuntemattomille? Eikö digiaika muka olekaan saanut hengiltä näitä sietämättömiä kiertokirjesyöpäläisiä?

Luonteenlaadulleni tyypillisin reagointitapa olisi ollut tölväistä oma vahva mielipide ilmoille ja jälkikäteen todeta, että olisihan homman voinut tyylikkäämminkin hoitaa. Mutta äitinä sitä ihminen toisinaan pehmoilee.

Pehmoäiti ei valistanut lastaan suuresta kusetuksesta. Itselleni selittelin, ettei nelivuotiaan kapasiteetti vielä riittäisi pyramidihuijauksen havainnekuvademonstraatioon.

VIRHE. Pettymyksien tuottaminen lapselle on yksi vanhemmuuden perusvelvollisuuksista. Sellainen olisi tässä kohtaa ehdottomasti pitänyt tuottaa, jos ei havainnekuvalla niin vaikka päällään seisomalla. Mutta minäpä sen sijaan ostin seuraavana päivänä ison pinkan tarra-arkkeja. (Halvimpia mitä löysin, tietysti.)

Vuorossa oli prosessin kiusallisin vaihe. Mietin kuumeisesti keille äitiystävistäni laittaisin vahingon kiertämään. Te, joiden nimet tulivat ensimmäisenä väsyneeseen mieleeni: olen vilpittömästi pahoillani.

Lapsena en koskaan laittanut kiertokirjeitä eteenpäin. Viisaat vanhempani kertoivat, ettei niiden viettelevä logiikka toimi. Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se myös on liian hyvää ollakseen totta. Pätee laihdutuspohjallisiin ja kiertokirjeisiin.

Maailmassa ei takuulla olisi kenelläkään puutetta mistään, jos kaiken lähettämänsä voisi saada kuusinkertaisena noin vain takaisin.

Kiertokirjeen saapumisesta postilaatikkoomme on kulunut kohta puoli vuotta. Postipoika on sen jälkeen tuonut tytölle luvatun 36 tarra-arkin sijasta kuusi arkkia. Siis yhden vähemmän kuin mitä itse lähetimme. Kun postimaksut huomioi, olemme hommassa pahasti miinuksella.

Huijatuksi tulemisen tunne on aina epämiellyttävä. Myös silloin, kun sitä tietää itsekin odottaa. Jos jonkun lapsi saa oikeasti 36 tarra-arkkia, on vähintään puolet niistä takuulla oman äidin tai isän postilootaan sujauttamia. Ja huijaus se on silloin sekin.

Kaiken lisäksi lapsi ehti tarrakirjeiden myötä tottua siihen, että lehtien ja laskupinojen joukossa oli toisinaan hänelle henkilökohtaista postia. Jossain vaiheessa tyhjän postilaatikon äärellä totesin, että kaikki tarrapostit ovat nyt tulleet. Niitä ei enää kannattaisi odottaa. Pettymys oli karvas eikä tietenkään mennyt kerrasta jakeluun.

En keksi tapahtuneelle muuta selitystä kuin sen, että hätäpäissäni toimin itselleni epätyypillisesti. Koska kiertokirje tuli hyvän ystäväni lapselta, en kehdannut katkaista sitä. Yritin kerrankin ajatella, ettei kaikkea tässä maailmassa tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tarroja ei tietenkään tulisi luvattua määrää, mutta mitä sitten? Muutamakin ilahduttaisi lastani varmasti.

Jäkikäteen tässä hölmöilyssä eniten sieppaa se, että olin osa sinänsä harmitonta, mutta täysin tarpeetonta huijauskoneistoa, jota olen aina vihannut. Ja jonka todellakin soisi jo kuolevan sukupuuttoon.

Mutta jokaisessa inhimillisessä erehdyksessä on kuulemma kehittymisen mahdollisuus. Aionkin ottaa tämän oppimisprosessina, josta on vielä hyötyä.

Kun tyttäreni kahdenkymmenen vuoden päästä kertoo innoissaan Verkostomarkkinointi Helppoheikki Oy:n katteettomista lemmenlepertelyistä, minulla on lamautin. Kerron hänelle koskettavan tositarinan tarrakiertokirjeestä, joka sumensi erään nelivuotiaan pikkutytön äidin pään ja aiheutti mielipahaa myös tyttöparalle.

Voittoa ei tullut, mutta maine meni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s