Miniloma Turkkusessa: Paavo Nurmessa inspiroitumassa ja muumien halausterapiassa

Perheemme kesäperinteeksi näyttää kuin varkain muodostuneen Turun-matka Paavo Nurmi Marathon -tapahtuman ympärillä. Samaan aikaan järjestetään joka vuosi myös keskiaikaiset markkinat ja kesäinen kaupunki kuhisee parhaimmillaan.

Viime vuosina on Turun-keikka tietysti kruunattu visiitillä Naantalin Muumimaailmaan.

Tänä vuonna perheestämme ei saatu osallistujia juoksutapahtuman starttiviivalle, mutta kannustimme esikoisemme kummisetää maratonilla. Ja uusi komea henkilökohtainen ennätyshän sieltä paukahti. WAU, olipahan juoksu! Ei voi kuin ihailla.

Tapahtumassa osa juoksee kymppiä, osa puolikasta, osa täyspitkää maratonia. Suhtaudun hämmennyksen sekaisella kunnioituksella kaikkiin niihin (itseni kaltaisiin) hitaisiin juoksijoihin, jotka saavat motivoitua itsensä vielä toiselle kierrokselle tapahtumassa, jossa kokonaisen maratonin juoksijoita on vain muutama sata.

Eipä siinä ole enää juuri juoksuseuraa ja kaupungin liikennekin rullaa jo lähes normaaliin tapaan. Sinne vain autojen joukkoon yksin puikkelehtimaan vailla sanottavaa kannustusta. Minusta ei siihen olisi. Helsinki City Marathon on Suomen maratontarjonnasta ainoa, jossa karnevaalihenkeä riittää loppuun asti myös meille reilusti yli neljän tunnin juoksijoille.

Katselen muiden juoksijoiden suorituksia aina pieni liikutuksen pala kurkussa. Kun suurin piirtein tietää, miltä missäkin kohtaa juoksua kropassa ja pääkopassa tuntuu, on helppo elää mukana myös reitin varrella. Tarjolla on myös ilmainen täsmäannos motivaatiota omaan harjoitteluun, sillä numerolapun kaipuu iskee väkisinkin juoksureitin varrella pönöttäessä.

Omalla kohdallani alaselkä on vain ensin saatava kuntoon, ennen kuin kannattaa etsiä hakaneuloja numerolappua varten. Sen eteen tässä tehdään koko ajan töitä. Olen vihdoinkin uskonut itseäni viisaampia ja aloittanut pilateksen. Spinningiäkin olen varovaisesti polkenut. Selkä tuntuu jo paremmalta. On aika jatkaa myös selkäkivun keskeyttämää viimeisten vauvakilojen sulatusta.

Että ihminen voikin olla typerä! Kivun ja juoksueuforian kaipuun aiheuttamaa turhaumaa on tullut tilkittyä lähinnä syömällä, vaikka juuri nyt pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ruokavalioon, kun energiaa ei kulu kunnon hikilenkeillä.

Motivaatiopiikki iski ilokseni Turussa myös syömispuolelle. Juoksijoiden tarkkailu muistutti jälleen siitä, millainen vaikutus juoksijan painolla on suoritukseen. Tuhdissakin kunnossa on mahdollista saapua maaliin, mutta askel ei yksinkertaisesti voi olla kovin keveä eikä loppuaika kummoinen. Minä haluan vielä joskus näyttää juoksijalta. Kaltaiseni hyvän ruoan ystävä ei tällä ruumiinrakenteella voi koskaan muuttua gaselliksi, mutta jos nyt pääsisi edes pois virtaheposarjasta.

Juoksun harrastajalle painonpudotus ei ole vain kosmeettinen juttu. Samalla harjoitusmäärällä kevyempi juoksija palkitaan huomattavasti paremmalla loppuajalla kuin raskasrakenteisempi kanssakilpailija. Painon vaikutuksen loppuaikaan voi laskea teoreettisesti vaikka täällä.

Oma maratonennätykseni (4.28,35 vuodelta 2013) voisi laskennallisesti parantua lähes seitsemäntoista minuuttia, jos nykypainosta putoaisi nyt tavoitellut seitsemän kiloa (joista viimeiset 2-3 kiloa ovat todella tiukassa, sen tiedän). Kyllä muuten kelpaisi! Tulos on tietysti puhtaan laskennallinen, mutta antaa osviittaa siitä, miten iso vaikutus painolla on. Jos tuo tieto ei motivoi, niin mikä sitten?

”Muumitalon asukkaat seuraksesi kohta saat”

Lauantain harmaa Paavo Nurmi -päivä vaihtui yön aikana vuoden toistaiseksi ihanimmaksi kesäpäiväksi. Säiden haltija hoiti homman siis juuri niin kuin piti. Viileähkö sadekuuropäivä oli juoksijoille paras mahdollinen, kun taas aurinkoinen sunnuntai oli passeli meille Muumimaailmaan suuntaaville.

Vaikka suurin muumihypetys on 4,5-vuotiaalla esikoisellamme jo taakse jäänyttä elämää, oli reissua silti odotettu kauan ja hartaasti. On jokseenkin käsittämätöntä, miten onnelliseksi pieni ihminen voi tulla halailemalla jättikokoisilla pehmoleluilla päällystettyjä kesätyöntekijöitä.

Itseäni aina huvittaa ajatus siitä, että tyyppi muumiasun takana voi väännellä naamaansa vaikka millaisiin irvistyksiin, mutta me innokkaat muumituristit näemme vain autuaasti hymyävän muumimamman. Ja hymyilemme tietysti typerännäköisinä takaisin.

Muumimaailma on kerrassaan ihana paikka. Toki sielläkin on ylihintaiset sisäänpääsymaksut ja muumikrääsää myynnissä enemmän kuin tarpeeksi, mutta eihän sekään mikään hyväntekeväisyyskohde voi olla. Verrattuna moneen muuhun koko perheen kesäkohteeseen, tunnelma on omaa luokkaansa. Vaikka olemme vierailleet siellä aina kesälomasesongin jo alettua, ei ole tullut tarvetta hyperventiloida väenpaljouden puristuksessa. Laajalle alueelle ihmiset kai solahtavat sulaan sopuun kuin itsestään.

Luonnon keskelle rakennetut Muumilaakson maamerkit kunnioittavat nähdäkseni varsin aidolla tavalla Tove Janssonin luomaa maailmaa. Metsäkierroksilla kauniissa miljöössä on jännittävää arvailla, kuka muumihahmo seuraavaksi mahtaa tulla vastaan ja missä.

Ne hahmoista, jotka saavat puhua, ovat mainioita. Tarjolla on pienimuotoista lasten kesäteatteria, osin suunnitellusti, osin improvisoiden. Itse muumithan ovat strategisesti vaiti. Tänä vuonna huvituin itse eniten puheliaasta Vilijonkasta, joka on yksi Muumilaakson suosikkihahmoistani. Hänen kulmikas persoonansa on parhaimmillaan jaksossa Hiekkaveistoksia.

Vuoden ikäinen kuopuksemme katsoi parhaaksi tarkkailla hahmoja sylipaikalta ja puristi kaulasta sitä tiukemmin, mitä lähempänä hahmot olivat. Ensi kesänä hänkin ehkä jo intoilee halausterapiajonossa. Saas nähdä, vieläkö silloin muumien taika tehoaa myös esikoiseen vai joko meillä ensi kesänä haaveillaan plastisista Disney-maailmoista. Äiti tietysti toivoisi ensimmäistä.

Miehen kesäloman alkuun on vielä melkein kolme viikkoa. Perinteinen Turun-miniloma kesäkuun loppuun teki hyvää kaikille. Sydämeltään ikuisesti tamperelaisenkin on ihan ääneen pakko kehua. Ja se on paljon se.


Muumimaailma, sen koommin kuin mikään muukaan kaupallinen taho, ei sponsoroi tätä blogia, joten suositus tuli puhtaasti sydämestä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s