Tilkevittuvuodet ottavat täti-ihmisellä koville

Vietimme tässä päivänä eräänä aivan mainiota elokuista lomapäivää uimarannalla perheen kesken, kun taaksemme leiriytyi joukko paikallisia varhaisteinejä. En huomannut käynnistää v-kalkulaattoriani heti ensihetkistä, mutta ehkä niin on hyvä. Masiina olisi ylikuumentunut hetkessä.

Mieleni teki ystävällisesti pyytää nuoria kiinnittämään huomiota kielenkäyttöönsä, koska nelivuotias esikoisemme on erittäin alttiissa iässä imemään vaikutteita itseensä. Ymmärsin onneksi itsekin, että niin tekemällä olisin viimeistään kiinnittänyt lapsen huomion sinne, minne en todellakaan sitä halunnut.

Eivät nämä mitään vitun raggarinuoria olleet. Juttelivat siinä viimeisenä lomavitunpäivänä ennen koulun alkua tavallisia teinien vitun juttuja. Sehän tässä niin vitusti ärsyttää. Kun se vittu ei ole heille kirosana ensinkään. Se on adjektiivi, rinnastuskonjuktio, apuverbi, imperatiivi, subjekti. Kieliopin vitun kameleontti.

Oma tätisukupolveni käyttää vastaavana tilkkeenä niinku-ilmaisua. Niinku-kalkulaattori höyryää vähintään yhtä nopeasti kuin v-kalkulaattori, mutta siihen ei tule juurikaan kiinnitettyä huomiota, koska niinku on neutraalia tilkettä. Vaikka tarkemmin analysoituna se on lähes täsmälleen yhtä ärsyttävä. Se on myös niinku oma vitun raivostuttava maneerini.

Olen kasvanut kodissa, jossa kukaan ei kiroillut. En tiedä millainen äiti itse olen sitten, kun ne veet jonakin päivänä alkavat lennellä jälkikasvuni suusta. Sangen epämiellyttävä ajatus.

Toki itsekin joskus sinkoan voimasanan jos toisenkin suustani, mutta teen sen diktaattoriaikuisen oikeudella ja vain silloin kun on tosi kyseessä. Ja juuri niihin hetkiin kirosanat kuuluisi ehdottomasti pyhittää. Ei niissä muuten mitään ideaa ole.

Edelliset sukupolvet ovat onneksi osoittaneet, että ne vitut tuppaavat häviämään käsi kädessä aknen kanssa. Tuskin tämäkään teinikanta vie niitä mukanaan työelämäviestintään.

Silti nuo tilkevittujen vuodet ovat sietämätöntä ympäristösaastetta, jolle itse allergisoidun näemmä vuosi vuodelta herkemmin. Antakaa siis teinit anteeksi, kun tämä täti taas seuraavalla kerralla yrittää keskeyttää juttujanne paheksuvalla mulkaisulla.

Ei täti paha ole. Tädillä on vaan välillä vähän vaikeaa.

Mainokset

4 thoughts on “Tilkevittuvuodet ottavat täti-ihmisellä koville

  1. Näin. Samasta lapsuudenkodista lähtöisin ja väitän että meidänkään lapset ei kiroile, ainakaan julkisilla paikoilla. O tempora O mores!

    Liked by 1 henkilö

  2. Tuttua…kyllä ne nuoremmat gollegat on sen v**** sanan tuoneet jo valitettavasti töihinkin eivätkä sitä tosiaan edes huomaa raporttia pitäessään…😩

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s