Maailman kalleimmat basilikanlehdet kasvavat lahtelaisella takapihalla

Ajatus oman pihan mansikoista lempeässä ilta-auringossa tuoreeltaan nautittuna… Ehkä parasta ikinä.

Tuon mielikuvan vallassa päätimme esikoisen kanssa ryhtyä laatikkoviljelijöiksi. Kylvimme into piukassa pieniin istutusruukkuihin mansikan siemeniä jo hyvissä ajoin huhtikuussa ja raivasimme niille valoisan kasvupaikan ikkunalaudalta. Peittelimme nimikoituihin ruukkuihin multapeitteen alle myös basilikan ja chilipaprikan siemeniä ja kävimme tietysti aivan liian tiheään kurkkimassa, josko mullasta alkaisi työntyä elonmerkkejä.

Lapsi mietti kiivaasti, tehtäisiinkö mansikoista hilloa vai herkuteltaisiinko ne sellaisenaan kermavaahdon kanssa.

Aika kului eikä mitään tapahtunut. Aloin epäillä, oliko siemenissä ehkä ollut Tämä puoli alaspäin -merkintä. Jos vaikka olivat alkaneet versoa sisäänpäin. Kunnes päivänä eräänä: pieni sinnikäs chilipaprikan verso teki ensimmäisen siirron kohti auringonvaloa. Riemu oli rajaton.

Kiihkeimmin odotetut mansikat olivat kaikkein verkkaisimpia, mutta kevätviikkojen edetessä alkoi mansikkaruukuissakin tapahtua. Kunnes…

Päätin buustata kasvua lannoittamalla. Laimennussuhde meni kait pyhästä yrityksestä huolimatta pieleen, sillä lopputulos oli jotain niinkin totaalista kuin äkkikuolema. Mansikanversomme kuukahtivat ikiuneen mullan pintaan.

Tässä vaiheessa tarinaa toukokuu oli jo pitkällä ja olin lähes varma, että perheemme Projekti Mansikka tulisi olemaan yhtä suuri pettymys kuin Pikku Kakkosen postiin lähetetyt piirustukset. Pyyhin kuitenkin lapsen kyyneleet päättäväisesti puutarhaessun kulmaan ja pikakylvin uudet siemenet. Ihmeitähän tapahtuu melkein joka päivä.

Kesä eteni ja ajatus hentoisten versojen siirrosta takapihan viljelylaatikoihin alkoi puskea hikeä otsaan, sillä epäonnistumisen riski leijui konkreettisena ilmassa. Mutta ken leikkiin ryhtyy…

Chilipaprikat olivat sitkeimpiä. Niistä jokainen (!) jatkoi kituliasta kasvuaan laatikossa. Basilikoista osa koki ilmastonmuutoksen liian radikaalina ja kuihtui pois, mutta osa katsoi elämän ulkolaatikossa sinnittelyn arvoiseksi. Vaan mansikantaimet ne vasta ihmetempun tekivät: selvisivät siirrosta hengissä, mutta käytännössä lopettivat kasvunsa siihen. Taimet ovat edelleen lähestulkoon saman kokoisia kuin kesäkuun lopulla.

Jossain vaiheessa kesää ostin puutarhamyymälän poistolaarista valmiita suuria mansikantaimia, sillä mehän vielä nauttisimme niitä ”itse viljeltyjä” mansikoita. Nelivuotiaan mielestä voisi olla aivan uskottava selitys, että kerran kesässä on mansikkakeijujen taikayö, jolloin nämä ripottelevat kilttien lasten viljelylaatikoihin hurjan kasvuspurtin aiheuttavaa ihmepölyä.

Vaan kun ei. Emme saaneet koko kesänä omasta pihasta edes yhtä pahaista mansikanmollukkaa. Jossain vaiheessa pohdin epätoivoissani, että kävisin vaivihkaa tuikkaamassa taimien juurelle lähitilan muotovalioita jonsonkkeja. Sen sijaan päätin toteuttaa Vanhemmuuden Suurta Tehtävää: Tuotin lapselle pettymyksen.

Pieleen meni, kultaseni.

Basilikat ja chilipaprikat tarjosivat pientä balsamia haavoihin. Paprikoita ei tosin vieläkään näy, mutta taimet ovat suuria ja kohtuullisen elinvoimaisia. Ehkä ne voi vielä siirtää takaisin sisälle jatkamaan kasvua, nyt kun tämä viljelykesä 2015 loppuu armotta kesken. Tästä päästäänkin käänteiseen ongelmaan.

JOS kaikki yhdeksän suurta ja kaunista chilipaprikaamme innostuvat vielä oikein tuotteliaiksi, en tiedä mitä ihmettä sille kaikelle chilille teen. Kuivata kai voisi, mutta homma kuulostaa jo lähtökohtaisesti pelkkää sotkua ja hermojen menetystä aiheuttavalta epäonnistumiselta. Ratkaisu on haettava jostain muualta.

Kävimme perjantaina ostamassa pieniä saviruukkuja, jotka esikoinen sai sormiväreillä koristella mieleisikseen. Niihin sitten kylvimme viikonlopun tuparituliaisiksi ja mummolatervehdykseksi oman pihan chilipaprikaa (ilman paprikaa) ja basilikaa. Nyt olo on vähän kuin rotukoiran kasvattajalla, joka toivoo kuulevansa pelkästään hyviä uutisia maailmalle lähteneistä jälkeläisistä. Tehkää pienokaiset uudet perheenne onnellisiksi (ja muistakaakin laittaa söpöisiä kuvia Facebookiin)!

Surkuhupaisaa tässä on se, ettei tämä vaivalloinen omavaraistalous pysty hinnalla kilpailemaan lähellekään automarkettien valmisyrttipuskien kanssa. Toistaiseksi projekti on vaatinut seuraavat investoinnit:

  • Pussi yrttimultaa.
  • Pussilliset mansikan siemeniä, basilikan siemeniä ja chilipaprikan siemeniä.
  • Puutarhahanskat lapselle.
  • Maatuvia istutusruukkuja ja istutuslapio.
  • Pullollinen lannoitusainetta.
  • Edellisen vuoksi uusi pussillinen mansikan siemeniä ja lisää istutusruukkuja.
  • Viljelylaatikko ja iso säkki puutarhamultaa.
  • Valmiita mansikantaimia.
  • Saviruukkuja aluslautasineen.

Ja vielä ei siis ole mitään takeita siitä, tuottaako viljelyprojektimme ensimmäistäkään chilipaprikaa. Mansikoiden kanssa peli menetettiin jo kauan sitten. Tällä hetkellä hommassa on siis yksi käytännönläheinen ongelma.

Basilikanlehdillä on ainakin toistaiseksi niin kova kilohinta, ettei niitä meinaa raskia syödä.

ruukut

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s