Kainalokakkadraama on huippuluokan yrittäjyysvalmennusta

Yrittäjäksi synnytään. Into yrittäjyyteen kulkee verenperintönä. Muun muassa näillä kliseillä tämä lastentarhanopettajan ja poliisin tytär on ulkoistanut jo pelkän ajatuksen yrittäjyydestä mahdollisimman kauaksi itsestään. Minä arvostan elämässä turvallisuutta, ennakoitavuutta ja kaihdan riskejä. Palkkatyöläisainesta siis.

En ole koskaan ymmärtänyt, että jollekin oma yritys on suuri unelma. Unelmoida nyt työn ja vapaa-ajan totaalisesta hämäröitymisestä ja epävarmasta räpiköinnistä yhteiskunnan turvaverkkojen tavoittamattomissa.

Olen kahden pienen lapsen äiti. Molemmilla kerroilla, kun tuleva jälkikasvu on piirtynyt kahdeksi viivaksi testitikkuun, olen ollut vakituisessa työsuhteessa. Ensimmäiselle äitiyslomalle jäin kuitenkin työttömänä ja toinen päättyi juuri No hard feelings -kädenpuristukseen työnantajan kanssa. Mainostoimiston konkurssi ja erikoisaikakauslehden lakkautuspäätös. Että sellaista vakituisen työpaikan tarjoamaa elämänvarmuutta on kohdalleni osunut.

Olen ollut työurallani useammankin kerran työttömänä. Yrittäjyyttä on siis ollut pakko miettiä yhtenä mahdollisuutena työllistyä, mutta aina se on ollut minulle suunnitelma Ö.

Syksyllä 2015 kaikki on kuitenkin toisin. Kirjoitan tulevan yritykseni nettisivutekstejä posket hehkuen ja iho kananlihalla. Näen kaikessa ensisijaisesti mahdollisuuksia. En täysin itsekään ymmärrä, mitä korvieni välissä on tapahtunut.

Kotiäitikoulun tarjoamalla yrittäjyysvalmennuksella on takinkääntötempussani merkittävä rooli. Pienten lasten äiti on jatkuvasti täysin ennakoimattomissa tilanteissa, joista on jotenkin vain selvittävä. Vuosisadan kainalokakka yllättää juuri silloin, kun ollaan jo valmiiksi myöhässä neuvolasta. Unipupu, jota ilman ei voi hengittää, unohtuu katsomaan aamun lastenohjelmia, kun perhe lähtee etelänlomalle. Innokas lätynpaisto nuotiolla vaihtuu kirveleviin vesikelloihin kämmenessä ja kyyneliin ensiapuasemalla.

Aina ei ole mennyt kuin suomenruotsalaisessa sisustusohjelmassa, mutta henkiin on jääty.

Äitiys on tarjonnut arkeeni selviytymispakkauksen, josta olisi varmasti ollut hyötyä jo lapsettoman työelämässä. Olen parempi projektipäällikkö kuin tiesinkään. Myös epämukavuusalueilla selviää, kun ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja. Tärkeintä on olla panikoitumatta, kun suunnitelmat menevät uusiksi ja keksiä lennossa korvaavia toteutustapoja. Äärimmäisen harvat asiat menevät lopulta peruuttamattomasti pieleen. Ja jos menevät, niistä otetaan opiksi – ja ollaan tyytyväisiä, ettei olla aivokirurgeja. Asiat hoidetaan niin hyvin kuin ne vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista hoitaa ja jos oma osaaminen tai paukut loppuvat, pyydetään apua kumppaniverkostolta.

Tarvitaan vain itseluottamusta, asennetta ja kykyä katsoa maailmaa nelivuotiaan taikakaukoputkella, nelivuotiaan innolla.

Ei varmaan hullumpia eväitä yrittäjyyteenkään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s