Elämä on sarja luopumisia (joka päättyy elämästä luopumiseen)

Synnytyssalin kelmeässä valossa me luovumme ensimmäisen kerran. Luovumme kohdun lämmöstä ja napanuoran tarjoamasta helposta elämästä. Taianomaisesta hetkestä alkaa luopumisten sarja, johon liittyy ajoittain haikeutta, kapinointia ja kaipausta, mutta myös lupaus hyvästä. Luopuminen jostain mahdollistaa aina jotain uutta.

Luopumisten ketjuissa on aina yksilölliset vivahde-eronsa, mutta blogin jäähyväiskirjoituksena haluan kunnianhimoisesti yrittää maalata edes jonkinlaista yleispätevää luopumisten juonikuviota.

Aivan ensimmäiseksi siis luovumme fyysisestä symbioosista meitä sydämensä alla kantaneen naisen kanssa. Hiljalleen luovumme myös rintaruokinnasta, vaunuissa nukutuista päiväunista, tutista, vaipoista (tosin emme välttämättä loppuiäksemme), nepparibodeista ja potkupuvuista sekä turvallisesta pinnasängystä.

Sitten onkin jo aika luopua potasta, ruokalapusta, apupyöristä ja pienestä ammeesta, josta kylpyvaahto vyöryy yli äyräiden, kun kumiankat sukeltavat tutkimusmatkalle pinnan alle. Jossain kohtaa leikki-ikää luovumme vanhempiemme huojennukseksi myös loputtomalta tuntuvasta uhmasta, koetellaksemme heitä uudelleen myöhemmissä kehitysvaiheissa.

Kouluiässä haluamme ehdottomasti luopua liian lapsellisista lastenohjelmista ja väljähtyneillä sankareilla koristelluista printti-t-paidoista. Luovumme nukkeleikeistä, muovailuvahoista ja katuliiduista.

Yhtäkkiä luovummekin jo karkkipäivästä, kotiintuloajoista ja elokuista, jotka tarkoittavat uuden koulurepun hankintaa. Olemme vanhempiemme hämmästykseksi kasvaneet aikuisiksi aivan liian nopeasti. Luovumme yksi kerrallaan ikuisista rakkauksista. Ihmisistä, joita luulimme Ainoiksi Oikeiksi.

Luovumme lapsuudenkodin lämmöstä, säännöistä ja itsestään täyttyvästä jääkaapista. Luovutamme itsemme vastuullisiksi omasta elämästämme. Luopumiset jakautuvat aiempaa karkeammin kahtia: luopumisiin, joista päätämme itse ja luopumisiin, joita emme voi hallita. Luovumme Ystäväni-kirjan Minusta tulee isona -unelmasta, kun huomaamme, että Miss Suomi hymyilee valokuvassa väkinäisesti ja poliisin työvuorot ovat raskaita ja alipalkattuja.

Ruuhkavuosina joudumme ajoittain luopumaan omasta ajastamme, omasta tilastamme. Luovumme omista yöunista rauhoittaaksemme lastemme unta. Luovumme ajatuksesta, että olemme kaikkivoipaisia. Luovumme painoindeksin 20 ihannoinnista. Luovumme loputtomasta kaiken tahtomisesta.

Mitä pidemmälle elämänkaaressa etenemme, sitä useammin joudumme luopumaan meille tärkeistä ihmisistä. Isovanhemmista, tädeistä, sedistä, todennäköisesti omista vanhemmistammekin. Luovumme osasta ystäviämme: elämäntiet vain erkanevat tai tulee korjaamaton välirikko. Tai korjaamaton sairaus, jonka vuoksi meille tärkeän ihmisen elämä päättyy sietämättömän aikaisin. Emme olisi mitenkään vielä ehtineet luopua.

Työelämässä luovumme kaiken aikaa ja kaikesta. Työkavereista ja strategisista painopistealueista, joista eräänä maanantaiaamuna tulee painottomia. Älypuhelimesta, jonka äly jätti. Jossain vaiheessa luovumme haaveesta kivuta ylemmäs. Samaan aikaa siviilissä luovumme yhä useammin asioista, joita ilman emme voineet kuvitella koskaan elävämme. Luovumme perheenäidin/isän roolista ja toivomme sydämessämme, ettemme joutuisi luopumaan unelmasta nimeltä isovanhemmuus.

Loppusuoralla saatamme joutua luopumaan liikuntakyvystä, lähimuistista ja itsemääräämisoikeudesta. Lopulta on aika luopua elämästä. On kirpeän kaunis ajatus, että hetki ennen luopumista saisimme katsella pikakelauksella onnellisen elokuvan, jossa jokaisella luopumisella oli tarkoituksensa.

Minä luovun nyt kotiäitiydestä, jonka sain onnekseni elää läpi toistamiseen. Samalla luovun haikeudella Toisen kanssa -blogista, joka oli tunteideni tulkki kerran viikossa tämän ihmeellisen elämänvaiheen ajan.

Kiitos Sinulle Lukijani.


Bloggaajana vedän nyt hetken hetkeä, mutta tarkoitukseni on aloittaa ammatillisemman minäni blogi vielä tämän vuoden puolella. Jos haluat lukea kirjoituksiani myös jatkossa, tervetuloa tykkäämään Toteuttamo VERBAALIn FB-sivusta, jolla tulen julkaisemaan myös tulevat blogikirjoitukseni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s