Esikoisemme sai eräänä päivänä viattomalta vaikuttavan kirjeen. Avasimme sen yhdessä, kuten tapana on silloin kun lapsen nimi on käsinkirjoitettuna kuoressa.
Kun tarra-arkki putosi lattialle ja tyttö tarttui siihen silmät loistaen, tiesin, ettei mitään olisi tehtävissä. Minä tarvitsen uskottaviin hätävalheisiin ehdottomasti sekuntia pidemmän ideointiajan. Lue loppuun
TOISEN KANSSA 