HIIT-leikillä lapsi huippuvireeseen!

Kasvatusalan ammattilaisten lukuisat pienihmiskokeet ovat osoittaneet, että kaikki leikkimisen hyötyvaikutukset voidaan saavuttaa jo muutaman minuutin HIIT-leikillä. Kaikkia rasittavia leikin muotoja ei enää tarvitse harrastaa pitkin päivää.

HIIT-leikin avulla myös kehityksen seuranta helpottuu. Kun lapsi HIIT-leikkii kolme kertaa viikossa, jo kuukauden päästä voidaan havaita hämmästyttävää edistystä sekä kognitiivisissa että motorisissa taidoissa.

Tämä tutkimuspuppu on tietysti täyttä fiktiota, mutta valitettavasti aivan todellisesta liikunnan trendi-ilmiöstä johdettu ajatusleikki. High Intensity Interval Training on nyt kaikkien huulilla.

Vaikka laboratoriolosuhteissa rotat olisivatkin saaneet itsensä huippukuntoon muutaman minuutin optimoidulla treenillä, niin kannattaako sitä nyt suoraan ihmiselämään kopioida? Käytetäänpä HIIT-treenin mittainen hetki aiheen pohtimiseen.

Voiko muutamassa minuutissa saada ajatukset järjestykseen ja itsensä irti arjesta?

Sitähän liikuntaharrastus monelle meistä tarkoittaa. Henkilökohtaista laatuaikaa. Veemäinen työkaveri tai ratkaisevalle hetkellä kaatunut järjestelmä eivät tunnu hikisenä saunanlauteilla enää lainkaan niin sietämättömiltä kuin työpaikan ulko-ovella.

Entä millaista mallia näytämme lapsillemme, jos vedämme verenmaku suussa HIIT-treeniä olohuoneessa?

”Katsohan lapsi-rakas, tätä on liikunta. Ei sinunkaan kannata lähteä pelaamaan jalkapalloa kavereiden kanssa. Ikävän treenin voi näin hoitaa nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja sitten voit räplätä hyvillä mielin iPadia loppuillan.”

Ja oleellisimmat kysymykset tulevat tässä: Ehtiikö muutamassa minuutissa kokea liikunnan aikaan saamaa hyvää oloa? Voiko HIITiä harrastaa vaikka vain siksi, että se on hauskaa?

Ilmiötä voisi verrata HIITiin makuuhuoneessa. Muutama minuutti voi toki riittää siihen, mihin suorituksella usein tähdätään. Mutta olisiko kumppanin kanssa ehkä mukava kokea jotain muutakin? Matkanteko kun on usein vähintään yhtä mukavaa kuin perille pääsy.

Kovatehoiset treenit kuuluvat tietysti asiaan silloin kun jo hyvässä peruskunnossa oleva kuntoilija haluaa kehittyä. Koko elämänsä liikuntaa vieroksunutta niillä tuskin käännytetään himoliikkujaksi.

Ja mikä ihmeen argumentti on se, että enää ei tarvitse harrastaa liikuntaa kuin muutama minuutti päivässä? Monen toimittajan mielestä juuri se tuntuu olevan HIITin paras puoli, ainakin jos otsikoita on uskominen.

Itse en vaihtaisi pitkän ja hitaan lenkin tarjoamaa euforiaa mistään hinnasta muutaman minuutin raivopäiseen rääkkiin, vaikka se kohottaisikin kuntoa paremmin. Jos tällaiset vaihtokaupat tekisin, olisi tämäkin kolumni jäänyt kirjoittamatta. Kun juoksu kulkee, olen luovassa transsissa, jota eivät ulkopuoliset häiriötekijät pysty pilaamaan.

Ainoa HIIT-ilmiö, jonka itse voin hyväksyä on mikroruoka. Jos aika on kortilla ja pitää valita tunti keittiössä tai tunti lenkkipolulla, niin ei muuta kuin eiliset ruoanjämät (tai hätätapauksessa eines) mikroon, perhe kylläiseksi ja itse treenaamaan.

Julkaistu Kunto & Terveys -lehdessä 2/2015

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s