Käytetty haalari nyt vain 85 €!

Minulla on viha-rakkaus-suhde kirpputoreihin.

Ajatus siitä, että toiselle tarpeeton voi tulla mutkattomasti toiselle tarpeelliseksi on mitä nerokkain. Oma harhaostos voi saada uuden hyvän elämän ja omatunto kevenee.

Kirpputoriharrastukseni on jälleen aktivoitunut äitiysloman myötä. Toreilla voi kierrellä päiväsaikaan, jolloin työssäkäyvät eivät tungeksi apajilla. Vaatimukset ajankäytön panos-tuotos-suhdetta kohtaan eivät ole korkealla. Kun duunariäitinä olen lähtenyt varta vasten etsimään vaikkapa kumisaappaita lapselleni, olen ollut nopeasti raivon partaalla.

Miten on mahdollista, ettei jokaisessa pöydässä olekaan edullisesti oikeaa kokoa, toivottua merkkiä ja väriä odottamassa, jotta minä voisin poimia itselleni parhaat? Häpeäisitte. Kun samaan ilmiöön törmää äitiyslomalla: so what. Jos tällä kertaa haaviin ei tarttunutkaan mitään, niin ehkäpä ensi kerralla.

Kirpputorikeskusteluissa tunteet saa kuohumaan vertailemalla mitä kaikkea ihmiset yrittävät myydä Hölmö ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa -hengessä. Määrittelen nyt henkilökohtaisille inhokeilleni sakkorangaistukset teon törkeyden mukaan. Sakkoa suositellaan lyhennettäväksi rikkeen tekijän lopputilityksestä heti rikospaikalla.

Vihreä Libero-olkalaukku. Suomessa synnyttävä äiti saa synnytyslaitoksella korruptiolaukun vaippafirmalta. Se on täynnä äitiä ilahduttavia tuotenäytteitä, mutta kassina varsin heppoinen. Siinä ei ole yhtään taskua/lokerikkoa, mikä on äiti-ihmiselle vaarallinen ominaisuus. Tutti ei takuulla osu käteen kriittisellä hetkellä. Ilmaiseksi saatua älköön kukaan rahaksi muuttako!

Sakkoa Libero-vaippapaketin verran. 13 euroa.

Polarn O. Pyretin nyppyyntyneet ja lähes puhki kuluneet sukkahousut. Tiettyjen merkkien jälleenmyyntiarvo on äitien keskuudessa hyvä. Lastenvaatteiden käyttöikä on lyhyt eikä laadukas kangas kulu muutamassa pesussa mihinkään. Jos laatumerkin sukkahousut ovat kuvaillussa kunnossa, on kierrätyskierros ollut jo ansiokkaan pitkä ja sukkisten elämänkaari auttamatta ehtoopuolella. Sukkikset joutavat tällöin matonkuteiksi, ei kirpputoripöytään kuuden euron hinnalla.

Sakkoa uusien laatusukkisten verran. 15 euroa.

Halvat kopiot alkuperäisnimillä. Merkkituotteiden kopioinnissa on aina joku haistanut markkinaraon. Jo 80-luvulla piti miettiä, että kumpaan suuntaan sen oikean Lacoste-krokotiilin häntä huiskiikaan. Esimerkiksi edellä mainittu ruotsalaisfirma on saanut kiusakseen POP-merkin. Logot muistuttavat huijaustuotteissa tietysti erehdyttävän paljon alkuperäislogoja. Kirpparilla voi törmätä halpistuotteeseen liimattuun hintalappuun, johon on pokkana kirjoitettu alkuperäismerkin nimi ja hinta sen mukaan. Kyseessä ei ole vahinko. Kyseessä on petos.

Sakkoa tapauskohtaisesti merkkituotteen ja piraattituotteen välinen erotus.

Törkeän ylihintainen toppapuku. Osa lasten haalareista maksaa noin puolet kotihoidontuesta. Kenties juuri siksi kotiäiti saattaa haluta investoinnistaan reilusti takaisin sitten kun puku kinnaa kantajansa päällä. Väärin toimittu. Jos sinulla ei ole varaa ostaa kallista pukua ilman hurjia jällenmyynnin tuotto-odotuksia, osta halvempi. Kalliilla myyminen sotii kirppisfilosofiaa vastaan. Pöyristyttävin vanhan haalarin hinta, johon olen törmännyt on 85 euroa. Kah-dek-san-kym-men-tä-vii-si eu-ro-a! Aina kun näen roimasti ylihinnoitellun vaatteen, toivon mitä ilkeimmin, että myyjä saa roudata sen myyntiajan päätyttyä takaisin nurkkiinsa pyörimään.

Sakkoa seasonin kalleimman Ticket to Heaven -haalarin verran. 170 euroa.

Mikä tahansa, missä lukee ”käyttämätön”. Kirpputorin ideana on myydä vanhaa. Tästä tosin lipsutaan yleisesti, sillä aina löytyy kirppispöytiä, jotka haiskahtavat lähinnä veronkierrolta. Kasapäin Tallinnasta halvalla tuotua krääsää rapisevissa muovipusseissaan. Yök, en syö. Käyttämättömäksi jääneen tuotteen saa tietysti myydä eteenpäin, laitonta se ei ole. Silloin parhaan takuun käyttämättömyydestä antavat vaatteessa roikkuvat tuotelaput. Jos ne on nipsaistu irti, suhtaudun käyttämätön-termiin suurella varauksella. Silloin todennäköisesti yritetään vain rahastaa enemmän.

Sakkoa täysin mielivaltaisesti sata euroa.

Näistä ja lukemattomista muista hullutuksista huolimatta rakastan kirpputoreja. Rakkauteni roihuaa erityisesti silloin kun teen tarpeellisen löydön pöydästä, jonka pitäjä on sisäistänyt kirppistelyn ytimen.

Rakastan myös kirpputorilla myymistä, varsinkin äitiyslomalaisena. Hinnoittelurumba on uuvuttava, pöytää on siivottava päivittäin ja myymättömät artikkelit roudattava myyntiajan päätyttyä loppusijoituspaikkaan X. Silti puuha koukuttaa. On vilpittömän mukava tunne, kun oma tarpeeton on muuttunut toiselle tarpeelliseksi. Ja tilityspäivä se vasta onnea onkin. Vaikka hommassa on naurettavan pieni tuntipalkka, on jokainen lisäkillinki kotiäidin kukkaroon tervetullut.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s